Airwheel - tulevaisuuden kulkumuoto, täällä, tänään!


AirWheel on automaattisesti tasapainottuva pyörä. Samanlainen kuin Segway. Paitsi että Airwheelissä on vain yksi rengas ja koko laite on käytännössä pelkkää pyörää, mukana moottori, jalkatuet, akut ja hieman elektroniikkaa. Koko paketti on minimalistin ihanne.




Kun näin laitteesta videoita ensimmäistä kertaa, oli samalla kertaa myyty. Tämä tulee mullistamaan ainakin minun työmatkaliikkumiseni.

Keksintö on itse asiassa tehty jo pari vuotta sitten amerikkalaisen Solowheel yrityksen toimesta. Solowheel vain markkinoi omaa pyöräänsä yli 1000e hinnalla joten ei mikään ihme ettei se ole saanut ilmaa siipiensä alle. Nyt kuitenkin on tullut kiinalainen kilpailija Airwheel joka on puolittanut kulkuneuvon hinnan ja tällöin se on saanut jo huomattavan paljon suuremman potentiaalisen asiakaskunnan.

Kyseessä on siis yksipyöräinen mikä tarkoittaa että tasapainotaitoa tarvitaan enemmän kuin polkupyörässä. Kaikille jo pyöräilyn jo oppineille "aikuisille" ongelma on tietenkin siinä että pitää nöyrtyä opettelemaan pyörälläajo uudestaan. En usko että se ihan kaikille sopiikaan. Toisaalta kuinka harva ei koskaan opi ajamaan polkupyörällä? Minulla taustalla on esim. leijasurffausta joten tasapainon löytymisen tiesin olevan vain ajan kysymys. Ei kuitenkaan olla vielä lähelläkään sitä sujuvuutta mitä löytyy esimerkiksi Youtubesta löytyvistä videoista. Tässä kaksi suosikkiani:




Maksimivauhti on 18km/h vaikka normaali matkanopeus on alle 12km/h. Se on kuitenkin yli tuplasti enemmän kuin kävelynopeus. Tämä muuttaa kaupunkikulkemisen "maantiedettä" kun kaikki bussinvaihtojen väliset matkat voi tehdä tällä ja jättää jopa bussit kokonaan väliin. Airwheelin paino on n. 10kg joten kovin pitkiä matkoja sitä ei viitsi/jaksa kanniskella vaikka netin videoissa neitoset sitä kevyenoloisesti nostelevatkin. Uskonkin että tulevaisuudessa kun käyttäjäkunta kasvaa, painoa saadaan vielä hilattua alemmas. Löytyy kuitenkin jo käyttäjien itse-tekemiä "kantokahvoja" joilla Airwheeliä voidaan vetää perässä tai työntää edessä kuin matkalaukkua. Kehitys on vasta alussa.

Suomessa Airwheeliä markkinoi esimerkiksi teinitähti Robin. Toivoisin kumminkin ettei Airwheel identifiotuisi pelkästään nuorison temppulaitteeksi. Silti Robin osaa omissa videoissaan käyttää Airwheeliä paljon näppärämmin kuin minä.

Minun laitteessani on 170Wh:n akku jolla pääsee n. 23km:n matkan. Kun matkanopeus on 12km/h niin se tarkoittaa n. kahden tunnin käyttöaikaa ja n. 90W:n kulutusta(arvio). Kun sähköauto vie n. 23kW niin tämä 90W:n kulutuksella on varmaan se kaikkein tehokkain moottorikulkuneuvo.

Akkupaketti ei ole vaihdettava ts. mitään vaihtoakkuja ei ole myynnissä mutta toivottavasti akut voi vaihtaa myöhemmin ruuvimeisseliä käyttäen. Akkujen pitäisi kestää 1800 latausta joten päivittäisellä käytöllä kysymys tulee eteen vasta viiden vuoden päästä. Kilometreinä tuo tekee 40 000 kilometriä.

Tietenkään tätä ei ole vielä hyväksytty tieliikennekäyttöön. Suomen lainsäätäjät kun ovat näissä asioissa niin nopealiikkeisiä ja turvaallisuustietoisia ettei Suomessa saa vielä käyttää edes Segwaytä kun se on niin vaarallinen. Mainittakoon tässä että esim. Barcelonassa ja Berliinissä järjestetään turisteille Segwayllä turistikierroksia ts. turisteille pieni koulutus ja sitten normaalin liikenteen sekaan jonoon ajamaan. Ja Suomessa esim. poliisi ei saa ajaa omalla Segwayllaan koska se on laitonta...

Ehkä tässä kuitenkin on toivetta lainsäädännön muutoksesta, kun Liikenne -ja viestintäministeriössä on asiaa taas pohdittu:
LVM: Kevytajoneuvot: Yhteenveto työpajoista ja pienpalavereista
Iltasanomat : Uuteen tieliikennelakiin tulossa koko joukko aiemmin tuntemattomia ajoneuvoja

Itse rinnastaisin tuon polkupyörään painon perusteella. Itsekseen se ei lähde ajelemaan eikä painoa tosiaan ole enempää kuin 10kg.

Sain oman laitteeni viime viikon alussa ja ensimmäisen opettelu oli jo keskiviikkona. Minulla ei ole apupyöriä ja päätellen oppimisen nopeudesta ne ovatkin aika turhia. Mukana oli hihna jolla voin tukea Airwheeliä liikkeessä mistä oli hyötyä alussa.

Ensimmäisiä opetteluita: ota tukea jostain ja nouse pyörän päälle. Tässä vaiheessa on paras että pyrit pistämään jalat jalustojen keskelle. Pitäen tuesta kiinni liikuttele pyörää edestakaisin jotta saat tuntuman siitä miten kiihdytys, jarrutus ja takaperin ajo sujuu. Muista että nämä pitää mennä lihasmuistiin, joten älä katso pyörää vaan katso eteenpäin ja mieti enemmän sitä miltä pyörä tuntuu. Silmistäsi ei oikeastaan ole tässä hyötyä, tärkeintä on lihasmuisti ja tasapainon oppiminen. Voit toisella kädellä ottaa tukea ja toisella pitää pyörän tukihihnaa.

Ilman tukea pyörälle nousu oli sitten niitä vaikeimpia opeteltavia kun alussa oli hyvin tarkkaa että sain jalat oikeaan kohtaan. Vaikka neuvottiinkin että on paras että jalat ovat tuen keskellä niin minusta oli parempi että olin hieman etupainoinen ts. päkiä oli tuen reunalla. Tällöin jo heti pyörälle noustessa se hieman lähti menemään eteenpäin ja hyrrävoima auttoi pystyssä pysymisessä. Sitten kun nousun oppii niin kaikki tulee jo selkäytimestä eikä näitä tarvitse erikseen miettiä ja kiihdytys toimii kuin ajatus. Opetteluvaiheessa viivettä oli vain liikaa pyörälle nousu - eteenpäin lähtö. Tästä päivästä jäi myös kunnon mustelmat kumpaankin jalkaan nousuharjoituksista. Keskiviikkona meni opetteluun n. 2 tuntia ja en päässyt kuin maksimissaan ehkä viitisen metriä kerrallaan.

Torstaina sitten tajusin vasta puolivälissä kahden tunnin treeniäni että itse asiassa tässä vaiheessa tukihihna vain haittaa asiaa kun en voi käyttää kumpaakin kättä tasapainotteluun joten jätin hihnan pois ja kummatkin kädet lentokoneasentoon. Tämän jälkeen pääsinkin heti 50 metriä eli parkkipaikan päästä päähän. Torstain toinen puolisko menikin sitten pitempiin ajoihin ja kääntymisen opetteluun. Otin myös silmälasit pois mikä helpotti sitä että pystyi keskittymään ajamaan "fiiliksellä". Näen joka tapauksessa muutoin riittävän hyvin mutta jokaisen pikkukiven ja oksan näkeminen ei muuta kuin haitannut keskittymistä. Vasta nyt loppui akku ensimmäisen kerran kesken ts. opetteluvaiheessa se kesti nelisen tuntia.

Perjantaina sitten kun sain taas palautettua edellisen päivän opit muistista, ajoinkin melkein koko kahden tunnin. Keskeytyksiä tuli varmaan vain kymmenisen kertaa. Opettelussa oli käsien käytön vähentäminen, käännökset ja pujottelu. Pyrkimys oli ajaa mahdollisimman vähän suoraan koska siinä oppii vähiten. Muun liikenteen eli jalankulkijoiden seassa en pysty vielä ajamaan joten parkkipaikkaharjoittelua ja hiljaisempia pyöräteitä. Ja tosiaan, pyöräteillä ajetaan yleensä suoraan joten mieluummin pysyin parkkipaikalla opettelemassa kääntymisiä.

Talvi tulee joten yksipyöräisen käyttö jäänee vähemmälle mutta etelän talvet eivät ole pitkiä joten eiköhän keväällä Airwheel ole hyvinkin pian taas käytössä.

Comments