Monday, February 12, 2018

Bassoansa vaimentamaan kaikuja


Rakensin bassoansat alunperin kerrostaloasuntoon, missä jokainen seinä heijastaa mataliakin ääniä. Nykyisessä talossa raskaampina seininä on vain yksi tiiliseinä, joten ajattelin ettei bassoansoja enää tarvita. Bassoansani ovat siis huoneen nurkkaan tarkoitettuja vaimentimia, joiden rakenne on kanaverkon avulla tiivistettyä mineraalivillaa.


Kuvaa rakentamisvaiheesta. Kuva on vuodelta 2004, joten kuvan laatu on sen aikaista :)



Valmis bassoansa nykyisen asunnon nurkassa. Takaseinässä on myös mustalla kankaalla päällystettyjä Ecophonin akustointilevyjä.


Ensin tein mittaukset ilman bassoansoja. Vesiputouskäyrä näyttää 3d-kuvassa taajuustoiston, mutta myös kaiun eli kuinka nopeasti soitettu taajuus vaimenee. Ilman bassoansaa etenkin alle 100Hz:n taajuuksissa vaimentuma oli hyvin sekavaa. Resonanssi näkyy myös n. 28Hz:n tienoilla. Myös korkeiden äänien toistossa on kaikua yli 1KHzn taajuuksissa. Niissä vaimentuma on kuitenkin johdonmukaista.


Decay-käyrä näyttää vaiementuman 2d-käyrinä ja käyrään on valittu alkuperäinen ääni, 80ms vaimentuma ja 140ms vaimentuma. Bassoalueella on jopa varsinaisessa toistossa 40Hz:ssä kuoppia, joissa ääni alkaa soimaan vasta kaikuna.


Sitten palautin bassoansat nurkkiin. Varmaan hieman toiveikkuuttakin mukana, mutta bassopään vaimentumat muuttuivat selkeämmäksi ja esimerkiksi 28Hz:n resonanssi hävisi kokonaan.


Decay-käyrässä näkyy myös 28Hz:n kaiun poistuminen, mutta bassoansat eivät poistaneet jälkikaiuntaa 40Hz:n ympäriltä.

Bassoansat voidaan kyllä rakentaa yksinkertaisemminkin eli ostamalla valmiin mineraalivillaputken.
Audiovideo.fi: Bassoansat eli bass-trapit bassoalueen akustoinnissa
Koska samassa asunnossa ei ole testattu kumpaakin ansaa, niin vertailua on vaikea tehdä kumpi lopulta on tehokkaampi. Ainakin Audiovideo:n ansat on helpompi tehdä.


Alunperin lähdin tekemään mittauksia ja kuvauksia sillä ajatuksella etten tarvitsisi bassoansoja nykyisessä asunnossani, mutta taidan mittausten jälkeen pitää vieläkin bassoansat nurkissaan. Jos ei muuta, niin ovatpa ainakin puheenaihe :)

Tuesday, January 2, 2018

B-Tech BT34 - hyvä ja halpa kattokiinnike surround-kaiuttimille


Hyviä tuotteita kannattaa kehua. Selvittelin aikani sopivia kattokiinnikkeitä surround-kaiuttimille. Osa kiinnikkeistä on kaiutinkohtaisia kun taas osa "kaikille" kaiuttimille sopivia. Etsin nyt lähinnä kaikille kaiuttimille sopivia ruuvikiinnitteisiä, kun minulla ei ollut vielä tietoa mitä surround-kaiuttimet tulevat olemaan. Taka-surroundeiksi menivät vanhat Dali 202:t mutta sivu-suroundit olivat vielä valitsematta ja ostamatta.

Koska surroundeiksi menee tavalliset pikkukaiuttimet ja esim. Dalit painavat 5,5kg, piti kiinnikkeen kestää tuon verran. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa kevyempiä surround-käyttöön tarkoitettuja kaiuttimia.

Useammasta liikkeestä löytyi B-Techin BT34 kiinnikkeitä, ja niiden ulkonäkö oli siedettävä, joten päätin kokeilla ensin kahdella kappaleella niiden kestävyyttä. Hinta Suomessa oli n. 40e mutta ulkomailta tuota löytyy siitä puoleen hintaan ja nekin myyjät saavat katteensa ja maksavat veronsa.

BT34:n maksimikuormaksi on merkitty 5kg, joten tiesin tilatessa riskin, ettei kiinnike välttämättä riitä käyttööni. Samoin netistä löytyi kertomuksia, siitä kuinka kiinnike ei jaksa pitää kaiutinta asennossaa, mutta näissä tapauksessa kiinnike oli kiinnitetty seinään, ei kattoon. Kattoon kiinnitettynä BT34:n varteen ei kohdistu samanlaisia sivuttaisia voimia. Seinään kiinnitettynä myös pallonivel on kovilla, ja siihen kohdistuu kaiuttimen painosta kova vääntömomentti.



Arveluni osoittautuivat oikeaksi ts. kattoon kiinnitettynä varsiosa ei joudu koville ja sama pätee myös itse kattoon kiinnittyvästä osuudesta ts. näin siihenkään ei kohdistu samanlaista vääntömomenttia kuin seinässä.

Kiinnitys ruuveilla itse kaiuttimeen on myös sellaisessa kohdassa, että kaiuttimen painopiste on lähellä palloniveltä ts. myöskään palloniveleen ei kohdistu liian suuria vääntömomentteja.



Pallonivelen ja itse kaiuttimen kiinnitysosan välillä on vielä yksi liitos, josta kaiutin voidaan irroittaa kokonaan kiinnikkeestä ja se on ilmeisesti pahin heikko kohta. Se on nimittäin kiinni vain yhdellä ruuvilla ja on tärkeää asettaa liitos niin että ruuvi on liitoksen yläpuolella. Muuton kaiutin voi puljahtaa liitoksesta huonolla tuurilla yläkautta irti.



Pallonivelen kiristämiseen on onneksi useampia ruuveja, joten sen saa riittävän kireälle kattoasennuksessa. Kuvassa näkyy myös se yksi yksinäinen liitosruuvi pilkistämässä. Itse kattokiinnike pitää myös pistää noin pitkittäin, koska siihen kohdistuu niin päin vääntömomenttia.

Kiinnike on sinänsä ihan tyylikäs mustana, ellei tuota muovista suojakoteloa olisi. Mutta harvoinpa tuota tulee katsottua. Kuvista saattaa myös joku bongata että eihän tuo Dali ole vaan toisiksi surroundeiksi tuli Wharfedalen 8.2, joiden paino oli myös se 5,5kg.

Yksikään kaiuttimista ei ole vielä tipahtanut alas. Mutta on turha kuvitella että tuo kestäisi samanlaisia kuormia seinäkäytössä.

Monday, November 20, 2017

Vasemman ja oikean kaiuttimen huoneen aiheuttamien erojen korjausta



Sain surroundkaiuttimet Dali 202:t kattoon kiinni, joten pääsin viimein korjaamaan niiden vasteet. Tällä kertaa tein mittaukset aiempaa tarkemmin niin että mittasin tulokset erikseen kummaltakin kaiuttimelta ja korjasin vasteet erikseen. Yhdessä mitattuna kun ääni on kaiuttimien summa, jolloin toinen kaiutin voi joutua toistamaan jonkin taajuuden lähes kokonaan, jos se toisessa kaiuttimessa vaimenee huoneheijastusten takia. Vaikka kaiuttimet olisivat identtiset, niin niiden sijainti huoneessa ei ole, jolloin kummankin taajuusvasteista pitää korjata erikseen huoneheijastukset. Erikseen kaiuttimet kalibroitaessa kummankin taajuusvaste saadaan takaisin lähelle identtistä, jolloin äänen sijainti ei vaihtele kun kumpikin kaiutin toistaa saman taajuuden samalla voimakkuudella. Korva kun tunnistaa äänen sijainnin viiveen ja voimakkuuden avulla ja jos jälkimmäinen vaihtelee kauittimien välillä, sen aistii äänen sijainnin epämääräisyytenä.


Vasen kaiutin (punainen) on bassoltaan keskimäärin 3dB voimakkaampi kuin oikea (vihreä). Lisäksi 120Hz tienoilla ero kasvaa 15dB:iin, Vasemman kaiuttimen bassokorostuksen selittää se että se on nurkassa kun taas oikealla kaiuttimella on rajoittavat seinät kauampana. Korkeilla taajuuksilla eroja ei niin ole. Desibeliasteikkohan on logaritminen asteikko ja 3dB:n ero tarkoittaa että toinen ääni on kaksi kertaa voimakkaampi. Tällöin 15dB:n erossa ääni tuplautuu 5 (15/3) kertaa eli on 32 (2*2*2*2*2) kertaa voimakkaampi.


Takakaiuttimien taajuusvasteet tasoitettuina n. 3dB:n tarkkuuteen.


Etukaiuttimet (Wharfedale 8.1) mitattuna erillään paljastivat myös eroja bassoalueella eli vasen kaiutin (vihreä) vastaa 50Hzn ja 140Hz:n toistosta ja oikea (keltainen) 60-100Hz:n alueesta. Tämä tietenkin aiheuttaa matalilla taajuuksilla selvää äänen sijainnin vaeltelua. Kummatkin mittaukset on tehty ilman subwooferia. Erot kaiuttimien välillä on joillain taajuuksilla 15dB, mikä tarkoittaa että toisessa kaiuttimessa taajuus on 32x voimakkaampi eli toisen kaiuttimen osuus taajuuden tuottamisesta on vain 3%. On selvää että niin vahvasti vääristynyt ääni ei soi enää äänikentän keskellä.


Taas manuaalisesti tehdyt filtterit ja toisto pysyy 3-6dB:n sisällä koko taajuusalueen. Yksi kauneusvirhe 850Hzssa mutta en korjannut sitä enää enempää kun liian suuri korjaus alkoi aiheuttaa virheitä ääneen.

Monday, November 6, 2017

Wharfedalen 8.1 & 9.CS kauittimet ja kalibrointi Room EQ Wizardilla.


Päivitin kaiuttimeni Wharfedalen 8.1 lattiakaiuttimiin ja 9.CS keskikaiuttimeen. Jotta toisto olisi vääristymätöntä, kalibroin kaiuttimien toiston vielä tasaiseksi.

Otin ensin työn alle lattiakaittimet 8.1:t. Ne ovat siinä mielessä hieman valheelliset lattiakaiuttimet että bassotoisto ei vastaa muita lattiakaiuttimia. Kaiuttimen koko tilavuutta ei ole käytetty äänentoistoon vaan alaosa kaiuttimesta on erillistä osaa, jonne voi laittaa vaikkapa hiekkaa painoksi. Tämä tarkoittaa että erillinen bassokaiutin on vielä tarpeen.

Room EQ Wizard siis lähettää äänen convolver-taajuuskorjaimen läpi, jolloin pääsen heti mittaamaan tehtyjen korjausten vaikutuksen. Ensin mittasin taajuusvasteen ilman korjauksia. Kaikissa kuvissa olen pehmentänyt taajuusvasteen 1/24 oktaaviin.


Mittauksessa on mukana myös bassokaiutin, ja korjaan sen toiston myös samalla. Huippu n. 150Hz:ssä on tyypillinen pienille kaiuttimille, jotka eivät pysty toistamaan matalia taajuuksia. Tällä pyritään hämäämän ostajia kuvittelemaan että kaiutin toistaa alemmas kun todellisuudessa sen toiston raja on tuossa 150Hz:ssä. Huijaus, joka yleensä toimii. Silloin kun haetaan tasapainoista toistoa ja käytössä on erillinen basso, niin korostuma kannattaa poistaa. Tällä tempulla on jopa nimikin, "LS3/5a British upper-bass bump trick". 

Room EQ Wizardissa on oma ekvalisaattori-osio, mistä voi valita jokin olemassaolevista taajuuskorjaimista tai sitten yleiskäyttöisen. Valitsin yleiskäyttöisen ja aloin hiomaan kulmia pois taajuuskäyrästä.


Vihreä osuus näyttää taajuuskorjaimen vaikutuksen ja samalla näkyy myös arvioitu korjattu taajuuskäyrä. Korkeita taajuuksia ei ole järkevää lähteä korjaamaan koska niissä vaikuttaa mittamikrofonin sijainti paljon ts. saadakseen luotettavan kuvan toistosta, mittaukset pitäisi tehdä kymmenistä kohdista ja luoda siitä jonkunlainen kompromissi. Valitsin helpomman tien ja korjasin vain alle 2000Hz:n taajuuksia.

Tallensin korjauksen impulssivasteena eli "Export filters impulse response as WAV". Jostain syystä REQ talletti ensin käyriä, joiden frame length oli 65536 ja nämä eivät toimineet convolverin kanssa, joten kannattaa varmistaa tallennuksen jälkeen että frame length on 131072. En tiedä mistä virhe johtui. Tämä tiedoston voi sitten asentaa suoraan convolveriin, joka tekee taajuuskorjauksen.

Korjaustiedostot pitää luoda erikseen musiikkia ( 44100Hz) ja elokuvia ( 48000Hz) varten. Tämä onnistuu exportin tallennusvaiheessa valitsemalla oikea toistotaajuus.

Tämän jälkeen tein uudet mittaukset convolverin ollessa päällä ja taajuusvaste on selvästi suorempi.


Bassopään korjauksissa tärkeintä oli että sain huonemoodit pienemmäksi ts. basso ei jää kumisemaan, jolloin toistosta tulee tarkempi ja iskevämpi. Hyvä testimateriaali sille on Massive Attackin Angel, jonka alun bassot erottuivat ehkä paremmin kuin koskaan.

Sitten samat korjaukset keskikaiuttimen kanssa. Tärkein syy korjausten tekemiseen olikin 9.CS keskikaiuttimen hieman erilainen äänensävy johtuen korostuksesta 1400Hzssä.


Keskikaiutin ei ole musiikkikäytössä vaan ainoastaan 5.1-toistossa, jolloin bassosignaali ei kulje samassa kanavassa. Tein siis mittauksen bassokaiuttimen kanssa, mutta en korjannut sen taajuuksia ollenkaan.


Keskikaiuttimen taajuusvaste korjattuna. Nyt toisto on samaa sävyä kuin pääkaiuttimissakin. Alla kuva kumpienkin kaiuttimien taajuusvaisteista 1/6 oktaavin pehmennyksellä. Ainoa suurempi eroavuus on 3dB:n möykky 120Hz:ssä keskikaiuttimessa, mutta taidan antaa sen olla. Tärkeintä on että käyrät laskevat samaan tahtiin jolloin sävyt pysyvät samana.



Takakaiuttimia minun ei kannattanut vielä mitata koska ne ovat nyt väliaikaisessa paikassaan ja tulevat kattokiinnikkeet ovat tällä hetkellä tullissa. 

Tuesday, September 12, 2017

Lamelliverholaskuri

Pystylamellliverhot ovat näppärä tapa rajoittaa näkyvyyttä sivusuunnnassa. Minulla on kaksi ikkunaa, mistä halusin estää naapurin näkemisen ikkunasta sisään mutta samalla niin etteivät verhot muuten estä näkyvyyttä liikaa muualle.

Periaate on aika selvä eli kun naapurin ikkuna on 17 asteen kulmassa, niin lamelliverhojen optimi kulma on 90+17=117 astetta. Mutta halusin nähdä ennalta kuinka paljon verhot haittaavat muuta näkyvyyttä. Tein siis lamelliverhojen suunnittelua varten laskurin LibreOfficen Calcilla.

Lamelliverholaskuri.ods
Tiedoston voi ladata klikkaamalla Raw-nappia.



Ensimmäisessä välilehdessä olen laskenut sisäpihan verhojen parasta kulmaa. Siellä naapuri on noin 45 asteen kulmassa, jolloin paras kulma verhoille on 90+45=135 astetta. Jokaisessa sarakkeessa on yksi skenaario, jolle annetaan kolme alkuarvoa: Leveys, Väli ja Kulma.
- Leveys on yhden lamelliverhon leveys.
- Väli on lamellien välinen etäisyys.
- Kulma on se kulma, millä lamelli on ikkunan vaakatasosta. 90 on siis täysin suora kulma ja lamelli on tällöin parhaiten läpi nähtävissä suoraan ikkunan edestä.
- Läpinäkymättömyys kertoo kuinka hyvin valituilla arvoilla näkyy keskiarvoisesti läpi eri suunnista. Maksimi on 1, jolloin läpi ei näy mistään suunnasta ja minimi 0, jolloin läpi näkyy joka suunnasta.

Arvot, joita käyttäjän ei ole tarkoitus muuttaa ovat harmaalla taustavärillä.




Oikealla puolen on kaavio, mistä näkyy lamellin läpinäkyvyys ikkunaa katsottaessa eri kulmista. 0 kulma on ikkunaa vasemmasta reunasta katsottaessa, 90 suoraan edestä ja 180 oikeasta reunasta katsottaessa.

Käyrät näyttävät miten läpi näkyy eri kulmista. Arvolla 1 läpi ei näe ja arvolla 0 verho on käytännössä läpinäkyvä eli sitä katsotaan täysin sivusta.

Ylläolevassa käyrässä olen pyrkinyt siihen että katsottaessa ikkunaa kulmasta 45, se olisi läpinäkymätön, mutta kuitenkin samaan aikaan ikkunaa edestä päin katsottaessa verho olisi mahdollisimman paljon poissa edestä. Keskiarvona paras näkyvyys saadaan asettamalla verho 135 asteen kulmaan, mutta samalla se kaventaa näkyvyyttä suoraan edestäpäin katsottuna, jolloin pitää miettiä mikä on se sektori mistä ikkunaa useimmiten katsotaan. Eli yksinkertaisin vastaus pistää verho 135 asteen kulmaan ei olekaan välttämättä se paras. Tässä tapauksessa ikkunaa ei katsota kovinkaan jyrkästä kulmasta oikealta, jolloin kulma jostain 90 ja 135 väliltä onkin se paras.

Toisen ikkunan verho onkin helpompi tapaus, koska naapurin ikkuna on niin pienessä kulmassa.


Tällöin verhot voi yksinkertaisesti asettaa 90+17 asteen kulmaan. Se mitä laskurilla voi arvioida on kuinka suuri voi olla lamellien väli eli tässä tapauksessa 9cm lamelleilla väli voi olla niinkuin suuri kuin 30cm. Tämä takaa sen että lamellit eivät haittaa näkyvyyttä edestäpäin. Kaavioista näkyykin että näkökenttä on hyvin laaja toisin kuin toisessa ikkunassa.

Tiedän. Täydellisyyteeen pyrkiminen on sairaus.

Friday, September 1, 2017

Äänentoiston kalibrointia RoomEqWizardilla


Kaksi vuotta olen jo asunut enkä ole vielä kertaakaan mitannut asunnon äänentoistoa. Se on minulle pitkä aika. Muuttaessani poistin lähinnä toistoketjusta aiemmat huonekorjaukset.

Nykyinen asunto on äänentoiston suhteen paljon parempi kuin kerrostaloasunto, koska matalia ääniä heijastavaa kovaa seinää ei ole niin paljoa. Ainoastaan vasen seinä on tiiliverhoiltu, mistä siitäkin matalimmat bassot menevät läpi. Lähtökohdat ovat siis hyvät hyvälle äänelle.

Mittauksiin minulla on mittamikrofonina Behringerin pallo-suuntakuvioinen ECM8000. Sen vaatimaa phantom-virtaa varten tarvitaan erillinen mikrofonivahvistin eli Miditechin Guitarface II, josta ääni menee digitaalisena USB:llä tietokoneeseen. Toimiakseen tuo vaatii vielä viimeisimmät ajurit, jotka löytyvät Miditechin sivuilta ( ASIO-ajurit, mutta asentavat samalla viimeisimmät USB-ajurit).
Käytän ohjelmistona ilmaista RoomEqWizardia eli REWiä, joka on yksi käytetyimmistä.

Pääkaiuttimina minulla on Dalin 202 eli pikkukaiuttimet. Niitä on sitten avustamassa veljen rakentama 12-tuumainen subbari, mistä olen tukkinut refleksiputken, kun voimaa siitä saadaan muutenkin tarpeeksi. Vahvistin on Harman Kardonin AVR 255 ja sitä avustaa subbarin kanssa Zachryn 250 wattinen monovahvistin.

Äänilähteenä on PC, missä ääniä on mahdollista prosessoida paljonkin. Äänet menevät soitto-ohjelmasta virtuaaliseen äänikorttiin, joka mahdollistaa äänten syöttämisen uutena äänilähteenä VSThost-ohjelmaan. VSThostissa ääntä voidaan käsitellä useiden eri VST-efektien kautta, joista tärkein on convolver.

Convolver on käytännössä taajuuskorjain, joka voi tehdä taajuuskorjauksen ja vaiheensiirron jokaiselle taajuudelle samaan aikaan ts. siinä ei ole tavallisten taajuuskorjaimien tavoin tiettyä määrää korjaimia/kaistoja vaan kaikki taajuudet korjataan samaan aikaan. Tällöin on teknisesti mahdollista esimerkiksi mitata kaiuttimien taajuusvaste ja luoda korjaintiedosto, joka korjaa taajuusvasteen täysin viivasuoraksi. Tähän on valmiita ohjelmia, mutta noin täydellistä taajuuskorjausta on halua eikä se oikeastaan ole järkevääkään koska korjattavat taajuudet vaihtelevat hieman mittauspaikasta johtuen, joten tämä täydellinen taajuuskorjaus korjaisi taajuudet vain siltä tarkalta paikalta missä mittamikrofoni olisi ollut.

Mittauksessa REW ajaa taajuuspyyhkäisyn, mikä kestää n. 20s. Tästä mittauksesta sitten saadaan erilaisia kaavioita, kuten taajuusvaste.


Taajuusvasteesta näkyy että bassoa riittää ja sen tasoa on vähän liikaa eli 20dB enemmän kuin keskikaistaa. Desibelit ovat logaritminen asteikko ja jokainen 3 desibeliä tarkoittaa äänen kaksinkertaistumista, joten 20dB on n. 100-kertainen ääni. Ihmisen korva hieman kompressoi äänenpaine-eroja, joten ihminen kuulee sen 10-kertaisena. Iso ero siis silti.



Vesiputouskaavio puolestaan näyttää kuinka pitkään tietty taajuus jää soimaan huoneeseen eli jälkikaiunta-ajan. Kauimmaisena käyrässä on alkuperäinen ääni taajuusvasteena kun ääni on oikeasti soinut eli 0ms viiveessä. Siitä tännepäin kuvaajaa katsoessa näkyy kuinka tietyt taajuudet jäävät paremmin kaikumaan kuin toiset.  Etenkin bassotaajuuksilla eli alle 100Hz tämä pitää paikkansa ja esimerkiksi kerrostalohuoneistossa nämä voivat olla pahoja. Tiettyjä taajuuksia korostuu kun taas toiset voivat vaimentua täysin.

Kaaviosta näkyy että matalimpia bassotaajuuksia jää vielä soimaan 30dB vaimeampana jopa puolen sekunnin ajaksi.


Ensin laskin bassovahvistimen tasoa mutta samalla ilmeni ongelma eli 100Hz:n kohdalla on kuoppa.


Kokeilin seuraavaksi ottamalla subbarin kokonaan pois käytöstä. Kävikin ilmi että kuoppa hävisi eli kuoppa tuleekin siitä että pääkaiuttimet ja subbari yrittävät tehdä samaa työtä mutta eri tahtiin ts. kaiuttimet ovat tuolla taajuudella eri vaiheessa ja siten niiden äänet kumoavat toisiaan. Bassovahvistimen rajataajuuden saa alimmilleen 63Hziin mutta suodin ei ole jyrkkä ts. vielä 100Hzn taajuuksiakin pääsee läpi.


Lopulta laskin bassovahvistimen tasoja alle keskialueen, ja se samalla näkyi myös 100Hzn kuopassa ts. enemmän tuolla taajuudella pääsi ääntä läpi pääkaiuttimista. Haittana tuolla tietenkin on ettei bassoa ole niin paljoa ts. hieman ponnetonta etenkin kun voisin nyt bassoa vapaasti soittaa.

Seuraavaksi kokeilin vahvistimesta pienentää pääkaiuttimien kokoa ts. asetin niiden rajataajuudeksi 100Hz.


Se odotettavasti poisti 100Hzn kuoppaa, joten pystyin nostamaan basson tasoja ilman että kuoppa enää kasvoi ts. subbari oli tullut tuolla taajuudella dominoivaksi.


Nostamalla pääkaiuttimien rajataajuutta voi ongelmaksi tulla se että kun ääni siirtyy yksittäisen subbarin tehtäväksi, samalla menetetään äänestä stereoinformaatio. Matalia ääniä ei voi paikantaa, mutta rajataajuutena voidaan pitää 80Hz mistä ylöspäin mentäessä paikannus onnistuu helpommin, jolloin näitä taajuuksia pitäisi pyrkiä toistamaan pääkaiuttimilla, joissa stereoinformaatio on tallella.

Taajuuskäyrässä toki näkyy muutakin korjattavaa. Selvin varmaankin 2,8KHzn tienoilla oleva laaja kuoppa. Näitä kuoppia on tarkoitus myöhemmin lähteä poistaaman convolverin avulla.